Jpuu - Valokuvaus

Valokuvaaminen harrastuksena on lisääntynyt digikameroiden yleistyessä. Digikameroiden hinta on myös kovan kilpailun myötä selvästi laskenut. Halvimpia saa jo hieman yli sadalla eurolla. Ylärajaa hinnassa ei taida sitten ollakkaan. Paljon puhuttujen megapikseleiden määrä kennossa kasvaa myös koko ajan. Muutama vuosi sitten 2 megapikselin kennolla varustettu kamera maksoi 500 euroa kun nyt samalla hinnalla saa 5-6 megapikselin kennolla varustetun kameran. Tärkeintä on tietenkin, että laite sopii käyttäjän tarkoitukseen. Digivarustelussa nälkä kasvaa helposti ja pian saattaa alkaa jo järjestelmän hankinta kiinnostaa.

Minulla kiinnostus valokuvaamiseen heräsi, kun hankin ensimmäisen digikameran vuonna 2001. Se on HP 618 ja on minulla edelleenkin. Siitä lähtien on kuvia kertynyt parisen tuhatta. Niitä olisi paljon enemmän, jos kaikki otokset olisivat tallella. Usein poistan kuvan heti laukaisun jälkeen tarkasteltuani sitä hetken kameran näytöllä (shoot and delete).

Tällainen on kuvauskalusto tällä hetkellä. Canon 300D on saanut väistyä uudemman 30D:n tieltä, jossa on ominaisuuksia enemmän sekä 2,5" näyttö. Objektiiveina on Canon EF-S 17-85mm/1:4,0-5,6 IS USM. Canon 70-300mm/4-5,6 IS USM ja Canon EF 50mm/1,8 Lisäsalama Sigma EF-500DG ST. Laukusta (Lowepro Nova 3) löytyy linsseille UV-suotimet, pyöröpolarisaatiosuodin sekä 4x lähilinssi. Näiden lisäksi on myös muuta sälää kuten muistikortteja, vasta-valosuojia, lisäakku, latauslaite, linssipuhdistusvälineitä ja muutamia johtoja. Askartelin salamavaloon heijastimen (Bouncer). Sen tarina löytyy tuolta.

Pidempiin valotuksiin tarvitaan jalustaa. Kuvassa näkyy Giottos VT-809. Se ei ole mikään huippujalusta, mutta eipä ole kalliskaan. Kameran runko on Sonia merkkisellä pöytäjalustalla, joka on varsin kätevä moneen tarkoitukseen. Tietenkin tarvitaan myös tietokone kuvien käsittelyyn. Ohjelmia kuvien vääntelyyn, myös ilmaisia, löytyy jonkin verran netistä.

Kalustoon on kuulunut myös Opteka -merkkinen 500 millin polttovälillä varustettu peililinssi. Aukkosuhde on kiinteä 8. Linssin kyljessä lukee made in Korea, mutta se ei ole kuitenkaan aivan muovinen rimpula. Putkiosa on metallinen ja vankkarakenteinen. Mekaniikka, eli tarkennusrengas, säätyy hyvin ja tarkennus onnistuu vajaasta kahdesta metristä äärettömään. Mukana tuli T2 sovite Canonille sekä kaksi ND -ja yksi Skylight suodin. Lisäksi on vielä 2x telejatke, jolloin polttoväli nousee 1000 milliin. Telejatkeen optiikka on sen verran heikkolaatuinen, ettei yhdistelmää voi ilmeisesti käyttää mihinkään.

Tämäntyyppisellä linssillä on hyvät ja huonot puolensa. Koska aukko on kiinteä ja vielä niinkin pieni kuin 8, niin valovoima on huonohko. Valotusajat ovat pitkiä joten kuvan onnistuminen vaatii herkkyyden nostamista sekä jalustan käyttöä. Terävän kuvan saaminen varsinkin käsivaralta on välillä onnenkauppaa ja kontrasti jää usein vaisuksi. Lisäksi terävyysalueen ulkopuolelle jäävät valolähteet toistuvat rinkulana. Tämän linssin etuihin kuuluu keveys, kompakti koko sekä edullisuus. Linssi painaa vajaa puoli kiloa ja pituutta sillä on sovitteen kanssa hieman yli 10 senttiä.

Hankin tämän lasin oikeastaan mielenkiinnon vuoksi ja onhan täysin käsisäätöisessä objektiivissä jotain nostalgian tuntua. Sillä kuvaaminen automaattilinsseihin verrattuna ei ole mitenkään helppoa ja vaatii kärsivällisyyttä. Merkkinä Opteka tuo mieleen ensimmäisenä venäläiset optiikat mutta nämä ovat Japanissa suunniteltuja ja Koreassa halvalla tehtyjä. Mallia on varmaan haettu jostain vanhemmasta peililinssistä. Kyse ei ole mistään uudesta keksinnöstä. Optekalla ei näytä olevan jälleenmyyntiä euroopassa Englantia lukuunottamatta ja kuitenkin malleja löytyy paljon. Nyt tämäkin objektiivi on vaihtanut omistajaa ainakin kerran.

Merellistä